Suvun historiaa

Mäntän talon rakennuksia v. 1917. Oikealla oleva päärakennus on valmistunut vasta Serlachiuksen aikaan, viimeistään 1900-luvun alussa ja tuhoutui 1940-luvulla pommituksissa.
Mäntän talon viimeisen isännän Matti Mäntän pojan Kaarle Mäntän perhettä n. vuonna 1887. Hetastiinan sylissä Alma, keskellä Iida Maria ja oikealla Matti.
MUISTOMERKKI
Tuomas Niilonpoika Mäntsä, Mäntän suvun kantaisä asettui tänne v. 1572.

Mänttä (Mäntsä, Mäntzä)

Suvun nimen kirjoitusasu vuosisatojen aikana muuttunut niin, että se on nykyään Mänttä.  Vanhan Ruoveden historian (1959) mukaan Mäntän talo on perustettu 1572 ja on yksi seudun vanhimmista taloista.´Keurukoski sijaitsi Sääksmäen erämaa-alueella. Muina taloina seudulla tunnetaan Liettu ja Lyhdenniemi myös vuodelta 1752 ja Kiesilä v. 1577.

Keuruskosken Mäntsän suku on vanhaa hämäläistä heimoa. Suvun mieslinja näyttää tulleen Pohjois-Baltian kautta Suomen länsirannikolle ehkä n. 1500-2000 vuotta sitten. Hyvät kulkuyhtydet vesireittejä pitkin avittivat hämäläisten siirtymistä sisämaahan. Uudet tutkimukset (mm. Matti J. Kankaanpää) tukevat sitä, että suku on tullut Keuruulle Sääksmäen Tyrvännöstä  Uskelan Mäntzän talosta. Uskelan Niilo Laurinpoika Mäntzä  tunnetaan eräkalastajana, joka ilmeisesti teki matkoja Keuruskosken kalaeräsijalle Sääksmäen eränautinta-alueilla.  Niilo mm. maksoi kalastusveroa v.1559. Myöhemmin kirjoissa v. 1572 mainitaan Kuoreveden ja Keurusselän välisellä kannaksella, Keuruskosken rannalla sijainnut Mätsän talo, jonka ensimmäinen maakirjoissa mainittu isäntä oli eräkalastajan poika Tuomas Niilonpoika Mäntsä.

Tuomas oli isäntänä ja  lautamies Vesikeuruun Mänttässä 1572-1612 . Hän maksoi kymmenysverot  Ruoveden kirkolle (ainakin vuosina 1572, 1579-80 ja 1604).

Sääksmäen Uskelan kylä

Jo rautakaudella asuttu vanha Uskelan kylä sijaitsee Sääksmäellä Vanajaveden koillisosassa entisen Tyrvännön pohjoisosassa. Arvellaan, että Uskilan, Mälkiän ja Monaalan kylät olisivat olleet asuttuja viimeistään 700-800 -luvuilla. (Lähde: Teija Mätäsniemi, Jälleenrakennuskauden kasvattamat kylät entisessä Pohjois-Tyvännössä, Diplomityö))

Vanhin Uuskelan kylän tunnettu asukas löytyy vuodelta 1405, hän oli Magnus Vsskelest. Uskela oli Tyrväntö/Kulsialan suurimpia kyliä, keskiajan lopulla Suotaalan kanssa pitäjän suurin. Tuolloin Uskelassa oli 13 tilaa ja pinta-alat suuria. Uskelan merkityksestä kertoo myös se, että 1500-luvun alussa hallintopitäjäkäräjät pidettiin aina Suotaalassa ja Uskelassa. Suurimmat tilat olivat Knuutila, Haukila, Uotila ja Mäntälä (Mäntzä). Isoviha koetteli ankarasti Uskelaa ja esim. Haukila oli 1713 autiona ja muuttui kruununtilaksi. (Lähde: Haukilan kyläsuunnitelma 2007)

Nykyinen Haukilan kartano syntyi 1800-luvun alkupuolella. Hatanpään kartanon omistaja Nils Johan Idman oli hankkinut omistukseensa Uskilasta Knuutilan ja Mäntän vanhat ratsutilat. Kun hänet vihittiin Haukilan perijättären kanssa ja Idman vielä osti Uotilan, hän omisti koko Uskelan ja entistä kylää ryhdyttiin kutsumaan Haukilan kartanoksi.

Alueelta tunnetaan kaksi rautakautista asuinpaikkaa tai kalmistoa. TV:n dokumentin "Menneisyyden metsästäjät" yksi jakso käsittelee "Haukilan aarteita". Etsinnät kodistuvat alueelle, jossa rautakautisen Uskelan kylän oletetaan olleen. Etsintäryhmän löydöt ajoittuvat mm. viikinkiajalta 1100-luvulle. Ohjelma löytynee YLE:n arkistosta vielä pitkään.

Ruotujakolaitosta perustettaessa 1690-luvulla Keuruun Mänttä oli Tyrvännön Mäntän ratsutilan aputilana, joka on vahva todiste talojen yhteydestä.

oooooo

Tuomas Niilonpojan jälkeläiset viljelivät suurta ja vaurasta sukutilaa. Matti Matinpoika Mäntän (1736-1798) ollessa Mäntän isäntänä Isojakotoimituksessa vv.1789 – 1804 Mäntän talo jaettiin ensin kahdeksi tilaksi. Tällöin Pättiniemen sai tämän poika Abraham Matinpojalle (1773-1827) ja Mäntän talo jäi Matin nuoremmalle veljelle, Markku Matinpojalle (1746-1809).

Juho Markunpoika (1770-1830)  oli isänsä jälkeen Mäntän isäntänä ja luovutti v.1800 Kivimäen veljelleen Abraham Markunpojalle (1781-1869). Näin Mäntän talo oli jaettu kolmeen osaan; Mänttä, Pättiniemi ja Kivimäki.

Mäntän talon viimeinen isäntä

Juhon Markunpojan pojantytär Fredrika Karoliina Juhontytär Mänttä (1825-1901) meni naimisiin Korpilahdelta kotoisin olevan Matti Sihverinpoika Hinkalon (1818-1888) kanssa, josta tuli vävy ja isäntä Mäntän taloon. Hän jäi Mäntän talon viimeiseksi isännäksi, sillä talo myytiin kauppaneuvos G.A. Serlachiukselle vuonna 1888. Sen jälkeen Mänttä-niminen talo lakkasi olemasta, mutta nimensä se on antanut samalla paikalla nykyään sijaitsevalle kaupungille.

Pättiniemi myytiin v. 1862 Eerolan Nikodemus Leppäjärvelle.

Kivimäki on edelleen saman keskiaikaisen suvun omistuksessa.  (Lähteet: Markku Pohjan esitelmä 29.8.2015 ja Mäntän sukukanta)

 

VARHAISHISTORIAA

Mäntsän miehet ovat DNA-tutkimustemme mukaan vanhaa hämäläistä heimoa. Alla lainaus Wikipediasta, joka täydentää kuvaamme esivanhempiemme hämäläisistä juurista:

"Rautakaudesta puhuttaessa Hämeellä saatetaan tarkoittaa aluetta, jolla nykyisin sijaitsevat Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen maakunnat. Historiallisesti se on jakautunut Satakunnan ja Hämeen historiallisen maakunnan kesken. Aluetta on asuttu yhtäjaksoisesti kivikaudelta lähtien. Vallitsevaksi tuli kuitenkin käsitys, jonka mukaan hämäläisten esi-isät levittäytyivät Hämeeseen rannikolta Kokemäenjoen reittiä pitkin vasta 300-luvulla jaa. Alueen aikaisempi väestö yhdistettiin saamelaisiin. Nykyisin kaikki arkeologit ja kielitieteilijät eivät enää ole varmoja, että todellisuus oli aivan näin yksinkertainen.

Joka tapauksessa merovingi- ja viikinkiajoilla Hämeen eri osista on runsaasti arkeologisia löytöjä. Alueen väestö kuului kulttuurisesti samaan kokonaisuuteen Varsinais-Suomen ja Satakunnan asukkaiden kanssa. Löydöt keskittyvät Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen alueille, mutta niitä on pienempi määrä myös Keski-Suomesta. Hämeen asukkaat hankkivat turkiksia ja muita erämaan tuotteita ja välittivät niitä rannikon kauppapaikoille. Hämäläisen eränkäynnin arvioidaan ulottuneen jopa Uudeltamaalta Perämeren rannikoille ja nykyisen itärajan taakse. On kuitenkin tuntematonta, olisiko jo rautakaudella ollut olemassa hämäläinen identiteetti ja hämäläisyyden käsite. 1100- ja 1200-luvun venäläisissä kronikoissa mainittu jäämien heimo saattoi joissakin yhteyksissä tarkoittaa hämäläisiä, jotka ehkä hahmotettiin omaksi kansakseen ainakin ulkopuolisesta näkökulmasta tarkasteltuna.

Toinen, varsin romanttinen yhteys, jolle löytyy vihjeitä DNA-tutkimuksista yhdistäisi hämäläisheimoa varhaisempiin tsuudeihin. Heistä Wikipedia kertoo mm.

  1. venäläisissä kronikoissa, kansanperinteessä ja kansanlauluissa sekä saamelaisessa, komilaisessa ja udmurttien kansanperinteessä esiintyvä kadonnut tarunomainen kansa, joka ainakin osaksi on asunut Pohjois-Venäjällä
  2. arkeologiassa ja historiantutkimuksessa eräistä kadonneista, itämerensuomalaisista tai muista suomalais-ugrilaisista väestöistä käytetty nimi (mm. ns. Olhavan tšuudit ja taipaleentakaiset tšuudit)

Hämeestä levisi asutusta Savon suuntaan. Luultavasti tästä syystä nimitys Hämäläinen on säilynyt yleisesti sukunimenä. Myöhemmin ristiretkiajalla asutus- tai ainakin kulttuurivirtaus kääntyi päinvastaiseksi ja karjalainen vaikutus ulottui Lahden tienoille saakka. 1200-luvun kuluessa sinetöitiin monenlaisten levottomuuksien jälkeen hämäläisten kääntyminen kristinuskoon ja liittyminen Ruotsin valtaan. Kanta-Häme muodostui Hämeen keskusalueeksi."