Tarinoita Mäntän talon vaiheista

Mäntän talo mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1572. Silloin verotetaan Tuomas Niilonpoikaa talollisena ja Tuomaan sukunimi on Mäntzä. Talo on syntynyt erämaa-alueelle ilmeisesti sen jälkeen, kun kuningas Kustaa Vaasa v. 1542 julisti kaikki erämaat kruunun omaisuudeksi ja pyrki sen jälkeen tehokkaasti asuttamaan ja verottamaan niitä. Eräsijojen haltijat olivat etusijalla vakituisen asumuksen perustamiseen.

Tuomaan isästä, Niilosta tiedetään, että hän oli kotoisin Tyrvännöstä, Mäntzän talosta. Niilo oli eräkalastaja, joka oli tullut kalastelemaan Keurukosken rannoille 1500-luvulla. Keurukoski sijaitsi Sääksmäen erämaa-alueella ja Niilo Laurinpoika on saattanut kalastella myös Mäntänkoskella, silloisella Keurukoskella.Tämä Uskelan kylästä oleva Niilo Laurinpoika Mäntzä tunnetaan kalastajana siitä, että hän joutui 1559 maksamaan eräkalastuksen perusteella määrätyn veron.

Tätä sukuyhteyttä vavistaa vielä se, että ruotujakolaitosta perustettaessa 1690-luvulla Keuruun Mänttä oli Uskelan Mäntän rusthollin aputilana.

Keurukosken Mäntän talo, joksi sen nimi muuttui Mäntsä-muodosta, oli varakas ja sen rakennukset olivat ehkä tavallista komeammat, koska se oli toiminut postitalona (1761-1775) ja kestikievarina yhtäjaksoisesti (1740-1775).

1700-luvun lopulla Mäntän talo käytti jo koskivoimaa myllyjen pyörittämiseen. Vuonna 1823 Juho Mänttä sai senaatilta luvan perustaa sahan Mäntänkosken rannalle, joten häntä voidaan täten pitää seudun puunjalostuksen uranuurtajana.