Suvun historiaa

Mänttä (Mäntsä, Mäntzä, Menze)

Suvun nimen kirjoitusasu vuosisatojen aikana muuttunut niin, että se on nykyään  Mänttä.  Vanhan Ruoveden historian (1959) mukaan Mäntän talo on perustettu viimeistään 1572, mahdollisesti jo 1570 ja on yksi seudun vanhimmista taloista.

Keurukoski sijaitsi Sääksmäen eränkäyntialueella. Muina taloina v. 1572 seudulla tunnetaan Liettu, Lyhdenniemi ja Kiesilä v. 1577. Alue kuului Sääksmäen kihlakuntaan ja hallinnollisesti Kulsialan, nykyiseen Tyrvännön hallintopitäjään. Kulsialassa Uskelan ja Monaalan kylät olivat johtavia erämetsällä ja kalassa käyviä kyliä. Kylät hallitsivat lukuisia eräsijoja Keski-Suomea myöten ja Mäntsän talo hallitsi kalavesiä mm. Pielaveden Säviällä saakka. 

Mäntsän suku on kulttuurisesti vanhaa hämäläistä heimoa. Avioliittojen kautta suku on vuosisatojen aikana geneettisesti vahvasti sekoittunut, aluksi 1600-luvulla Savon suunnalta tulleen asutuksen myötä. Myöhemmin läntinen vaikutus rannikon suunnalta on ollut voimakkaampaa ja olemme saaneet skandinaavista perimää.

Suvun mieslinja näyttää vuosisatojen aikana vaeltaneen Pohjois-Baltiaan ja saapuneen mahdollisesti jopa Ruotsin tai Gotlannin kautta Suomen länsirannikolle n. 1 500-vuotta sitten. Noihin aikoihin tapahtui mm. Itämeren alueella merkittävä kulttuurinen muutos, joka johtunee äkillisestä ilmaston muutoksesta ja aiemman asutuksen väistymisestä. 

"Cataclysmic volcanic eruption in Iceland spewed ash across the Northern Hemisphere early in 536. Two other massive eruptions followed, in 540 and 547. The repeated blows, followed by plague, plunged Europe into economic stagnation that lasted until 640"

Vuosi 536. "Se oli alku yhdelle pahimmista ajanjaksoista olla elossa, ellei pahin vuosi", sanoo McCormick, historioitsija ja arkeologi, joka johtaa Harvardin yliopiston tutkimusta ihmisen menneisyyden tieteestä.

Salaperäinen sumu syöksi Euroopan, Lähi-idän ja osia Aasiasta pimeyteen päivin ja öin – 18 kuukaudeksi.

 "Sillä aurinko antoi valonsa ilman kirkkautta, kuten kuu, koko vuoden ajan", kirjoitti bysanttilainen historioitsija Procopius.

Kesän 536 lämpötilat laskivat 1,5–2,5 °C, mikä aloitti kylmimmän vuosikymmenen viimeisten 2300 vuoden aikana. Lunta satoi sinä kesänä Kiinassa; viljelykasvit epäonnistuivat; ihmiset näkivät nälkää. Irlannin aikakirjoissa kerrotaan "leivän epäonnistumisesta vuosilta 536–539".

Suvun naislinjojen alkuperässä on varmastikin aina ollut runsaasti vaihtelua. Kulkuyhteydet osin vesireittejä pitkin avittivat hämäläisten siirtymistä sisämaahan. Rannikolta Halikon Uskelasta oli myös historiallinen maayhteys Hiidentietä pitkin Vanajan seudulle. Halikossa on keskiajalla ollut merkittävä kauppapaikka linnoituksineen, joka lienee näin ollut tärkeä meriyhteys sisämaan hämäläiskylille.

Tutkimukset (mm. Matti J. Kankaanpää ja Aarno Raittila) tukevat sitä, että Mäntsän suku on tullut Keurukoskelle Sääksmäen Tyrvännöstä Uskelan kylän Mäntsän talosta. Keurukosken seutu tunnetaan vanhalla nimellä Keuruuntaipaleena. Vanhan Keuruveden (nyk. Keurusselän) ranta-alueet kuuluivat hallinnollisesti Sääksmäen kihlakuntaan 1500-luvulta 1700-luvulle ja muodostivat laajan kylän, joka myöhemmin jakautui usean pitäjän kesken. Alueen pohjoisosan hallintopitäjärajat noudattivat hämäläisten kotikyliensä ylimuistoisia nautintoalueita.  

Uskelan kylän Niilo Mäntzä tunnetaan eräkalastajana, joka ilmeisesti teki matkoja myös Keuruskosken kalaeräsijalle. Niilo mm. maksoi Uskelassa kalastusveroa v.1559. Seuraava maininta vuodelta 1572 on Mäntsän talosta, joka on sijainnut Kuoreveden ja Keurusselän välisellä kannaksella, Keuruskosken rannalla. Talon ensimmäinen maakirjoissa mainittu isäntä oli eräkalastajan poika Tuomas Niilonpoika Mäntsä, todenäköisimmin em. Niilo Mäntzän poika.

Tuomas Niilonpoika oli lautamies ja isäntänä Vesikeuruun Mäntässä 1572-1612 . Hän maksoi kymmenysverot Ruoveden kirkolle (ainakin vuosina 1572, 1579-80 ja 1604). 

Mäntän talo toimi pitkään 1600-luvulla everstiluutnantti Carl Bäck'in rälssitalona ts. maksoi veronsa jopa kolmessa polvessa tälle suvulle. 

Myöhemmin ruotujakolaitosta perustettaessa 1690-luvulla Keuruun Mänttä oli vielä Uskelan Mäntsän ratsutilan aputilana (aukmenttitalo). Uskelan Mäntsä siirtyi n. 1695 säätyläisomistukseen. Omistajat asuivat kuitenkin muualla pehtoorin tmv. hoitaessa tilaa.

Sääksmäen Uskelan kylä

Jo rautakaudella asuttu vanha Uskelan kylä (tunnetaan myös nimellä Uskila) sijaitsee Sääksmäellä Vanajaveden koillisosassa entisen Tyrvännön pohjoisosassa. Arvellaan, että Uskelan, Mälkiän ja Monaalan kylät olisivat olleet asuttuja viimeistään 700-800 -luvuilla. (Lähde: Teija Mätäsniemi, Jälleenrakennuskauden kasvattamat kylät entisessä Pohjois-Tyvännössä, Diplomityö))

Vanhin Uskelan kylän tunnettu asukas löytyy vuodelta 1405, hän oli Magnus Vsskelest. Keskiajan lopulla Uskela oli Kulsialan hallintopitäjän suurimpia kyliä, Suotaalan kanssa pitäjän suurin. Tuolloin Uskelassa oli 13 tilaa ja pinta-alat suuria. Uskelan merkityksestä kertoo myös se, että 1500-luvun alussa hallintopitäjäkäräjät pidettiin aina Suotaalassa ja Uskelassa. Mänttä oli 1600-luvun alussa edelleen pitäjän suurimpia taloja, jossa oli tuohon aikaan poikkeuksellisesti muun muassa palvelijoita.

Mäntsän taloja oli Uskelan kylässä kaksi. Klemetti Antinpoika ja edelleen tämän poika Mikko Klemetinpoika jatkoivat ratsastilan isäntinä Mänttä I:ssä. Tuomas Niilonpojan serkku Erkki Olavinpoika puolestaan Mänttä II:ssa.

1600-luvun lopulla Uskelan kylä koostui neljästä melko tasavahvasta ratsutilasta, joita olivat Mäntän lisäksi Haukila, Uotila ja Knuutila.

Vuosisadan lopulla Mäntän talo joutui tuntemattomalla tavalla kruununvouti Gustaf Gadden omistukseen. Isoviha koetteli ankarasti Uskelaa. Samoihin aikoihin Haukilan omistajaksi tuli  Sääksmäeltä saksalaissyntyinen sotilas Gardiemeister.  Samankaltainen kohtalo oli myös Knuutilan ja Uotilan taloilla, molemmat päätyivät säätyläisomistukseen ja lopulta Uskelan kylään ei jäänyt yhtään talonpoikaistaloa.(Lähde: Haukilan kyläsuunnitelma 2007)

Nykyinen Haukilan kartano syntyi vasta 1800-luvun alkupuolella. Hatanpään kartanon omistaja Nils Johan Idman oli hankkinut omistukseensa Uskilasta Knuutilan ja Mäntän vanhat ratsutilat. Kun hänet vihittiin Haukilan perijättären kanssa ja Idman osti vielä Uotilan talon, hän omisti koko Uskelan ja entistä kylää ryhdyttiin kutsumaan Haukilan kartanoksi. Omistajat eivät kuitenkaan asuneet Haukilassa. Se toimi maataloustilana, joka oli pehtoorin hoidossa.

Alueelta tunnetaan kaksi rautakautista asuinpaikkaa tai kalmistoa. TV:n dokumentin "Menneisyyden metsästäjät" yksi jakso käsittelee "Haukilan aarteita". Etsinnät kodistuvat alueelle, jossa rautakautisen Uskelan kylän oletetaan olleen. Etsintäryhmän löydöt ajoittuvat mm. viikinkiajalta 1100-luvulle. Ohjelma löytynee YLE:n arkistosta vielä pitkään.   

(Aarno Raittila)                                                       

Tuomas Niilonpojan jälkeläiset viljelivät suurta ja vaurasta sukutilaa. Matti Matinpoika Mäntän (1736-1798) ollessa Mäntän isäntänä Isojakotoimituksessa vv.1789 – 1804 Mäntän talo jaettiin ensin kahdeksi tilaksi. Tällöin Pättiniemen sai tämän poika Abraham Matinpojalle (1773-1827) ja Mäntän talo jäi Matin nuoremmalle veljelle, Markku Matinpojalle (1746-1809).

Juho Markunpoika (1770-1830)  oli isänsä jälkeen Mäntän isäntänä ja luovutti v.1800 Kivimäen veljelleen Abraham Markunpojalle (1781-1869). Näin Mäntän talo oli jaettu kolmeen osaan; Mänttä, Pättiniemi ja Kivimäki.

Mäntän viimeiset isännät

Juhon Markunpojan pojantytär Fredrika Karoliina Juhontytär Mänttä (1825-1901) meni v. 1843 naimisiin Korpilahdelta kotoisin olevan Matti Sihverinpoika Hinkalon (1818-1888) kanssa, josta tuli vävy ja viimeinen isäntä Mäntän taloon. Matti Sihverinpoika ja vaimonsa myivät Mäntän talon kauppaneuvos G.A. Serlachiukselle vuonna 1888. Näin Mänttä talon nimenä lakkasi olemasta, mutta se on antanut nimensä samalla paikalla nykyään sijaitsevalle Mäntän kaupungille.

Pättiniemi myytiin v. 1862 Eerolan Nikodemus Leppäjärvelle.

Kivimäki on edelleen saman keskiaikaisen suvun omistuksessa.  (Lähteet: Markku Pohjan esitelmä 29.8.2015 ja Mäntän sukukanta)